Kehontuntu

Kehossamme ovat kaikki tunteemme ja tarpeemme. Kosketuksen lisäksi tärkeä väylä omaan kehoon on oman liikkeen eli liike- ja syvätunnon kautta tuleva tietoisuus, kuka olen. Uskomukset itsestä, usein kielteiset ja häpeäsidonnaiset, elävät kehon liikkeissä ja asennoissa. Tangoterapia- menetelmä tukee kehon autenttisia, aitoja asentoja ja liikkumista sekä liikuttamista. Kun kehon kautta löytää uuden, aidon olemisen ja elämisen laadun, alkavat ajatusmaailmassa menneisiin kokemuksiin liittyvät kielteiset uskomukset lievittymään ja ne tulevat realistiksi: ”olen rakastettava”, ”voin luottaa ja tarvittaessa pyytää apua”, ”ansaitsen tulla rakastetuksi”.

Mieli hokee mielellään vanhoja uskomuslauseita ja niiden muuttaminen pelkästään sanallisella tasolla saattaa olla pitkä prosessi. Kehon kautta minuuden kokemusta pienentävien ja mitätöivien uskomusten muuttaminen on prosessi, jossa käytetään eduksi kehon viisautta ja sen alkuperäisiä, spontaaneja ja elämää kohti suuntautuvia liikkeitä.

Tarvitsevuus:
Läheisyyden ja rakastetuksi tulemisen kokemusten puute tai niiden riittämättömyys vaurioittaa lapsen henkistä hyvinvointia, ja heijastuu aikuisuudessa monenlaisina kontaktin ja intiimiyden vaikeuksina, usein parisuhteen ja seksuaalisuuden alueella. Näkemys itsestä voi olla kielteinen, koska ei ole saanut kasvuvuosinaan rakastavaa peiliä, josta lapsi näkee itsensä hyvänä ja ihanana.

Me opimme tunnistamaan ja ottamaan omat tarpeemme todesta, kun olemme saaneet kasvuvuosina riittävästi tyydytetyksi tulemisen kokemuksia omissa tarpeissamme kuten turvallisuuden, hyväksytyksi, kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisen tarpeissamme. Kun taustalla on jonkinlaista laiminlyöntiä ja tarpeiden tyydytyksessä vaille jäämisen kokemuksia, me opimme kieltämään ja torjumaan aikuisuudessa omat tarpeemme. Torjuminen on suojauskeino, jolloin lapsi on oppinut sanomaan ”en olisi halunnutkaan, että joku olisi ottanut syliin” tai ”olen aina ollut itsenäinen ja pärjännyt itsekseni – en tarvitse ketään lähelleni”. Minuuteen jää kuitenkin ”pienen lapsen” tyydyttämättömät tarpeet

Loppuunsaattamattomat, keskeneräiset asiat heikentävät psyykkistä suorituskykyä ja niiden torjuminen ja uusien selviytymiskeinojen kehitteleminen kuluttaa runsaasti psyykkistä energiaa ja tuottaa kärsimystä. Tunne, ettei kukaan ymmärrä, ulkopuolisuuden ja perustavaa laatua oleva erilaisuuden tunteet sekä torjutut tarpeet synnyttävät häpeän tuntemuksia, jotka ovat useimmiten tiedostamattomia.
Kielletyt ja tyydyttämättömät tarpeet sekä tiedostamaton ja torjuttu häpeän tuntemus synnyttävät helposti erilaisia riippuvuuksia eli pakonomaisia haluja. Näiden pakolla ladattujen ”halujen” tarkoitus on näennäisesti, edes hetkellisesti saada ”tyydytyksen” tunne. Mutta koska kyseessä ei ole todellinen tarve, vaan orjuuttava haluamisen kokemus, jää ihminen joka tapauksessa tyytymättömäksi kokien jatkuvaa kärsimystä, jota hän pyrkii peittämään taas uusilla haluilla.

Tangoterapian avulla läheisessä henkisessä ja fyysisessä yhteydessä tunnekokemuksia koskettavan melodian avulla, me saamme vähitellen yhteyden minuuden torjuttuihin tarpeisiin sekä tämän vaille jäämisen kivun ja tuskan työstämiseen, yhdessä toisen kanssa. Melodian kuuleminen ja resonointi kehossa sekä liike ja tanssi auttavat saamaan yhteyden omaan kehoon.